lauantai 24. helmikuuta 2018

"THE BLUE HOUSE" - MAJATALOSTA

Olin taas eräänä päivänä syöttämässä katukoiria La Diguen "keskustassa", kun viereeni pysähtyi nainen ja alkoi jutella kanssani. Hän kiitteli kovasti toimiani ja kiittelyt muuttuivat pian todella mielenkiintoiseksi keskusteluksi. Nainen kertoi muuttaneensa La Diguelle muutama vuosi sitten, sillä hänen omat lomansa Seychelleillä päättyivät aikoinaan suureen sydänsuruun. Hän ei enää vain yksinkertaisesti pystynyt jättämään paikallisia katukoiria oman onnensa nojaan. Niinpä nainen osti talon saarelta ja huomasi pian myös adoptoineensa uuteen kotiinsa 32 koditonta hauvelia. Hän siis jätti koko elämänsä Englannissa pitääkseen vain huolta La Diguen katukoirista.

Rita Hindan tarina oli niin uskomaton, että se toi välittömästi kyyneleet silmiini. Kysyin Ritalta voisimmeko tulla katsomaan hänen koiriaan ja hän kutsui meidät seuraavana päivänä vierailulle kotiinsa. Myös koirat ottivat meidät lämpimästi vastaan ja tulivat ennakkoluulottomasti rapsutettavaksi, vaikka iso osa hauvoista olikin joutunut kokemaan todella kovia. Yhdeltä koiralta puuttui esimerkiksi osa turkkia, sillä sen päälle oli aikoinaan heitetty kiehuvaa vettä.





Tämä kaveri halusi kovasti syliin, vaikka olikin vähän liian iso sylihauvaksi. <3
Rita pitää kotonaan pientä majataloa, joka majoittaa hänen talonsa yläkerrassa maksimissaan kaksi henkilöä. Jos siis ikinäkoskaan matkustat Seychelleille ja olet erittäin koirarakas ihminen, tämä paikka sinun on ehdottomasti koettava! Hauvelit ovat rankoista kokemuksistaan huolimatta täynnä rakkautta ja nauttivat huomiosta sekä rapsutuksista aivan täysin rinnoin! Rita on myös tehnyt erittäin hyvää työtä koirien koulutuksen kanssa, joten talossa vallitsee rakkauden lisäksi myös tiukka kuri. Vaikka maailmassa siis välillä tapahtuukin sanoinkuvaamattoman hirveitä asioita, on lohduttavaa tietää, että löytyy täältä myös suurisydämisiä ihmisiä sekä onnellisia loppujakin. <3





Thank you Rita for letting us visit you and your lovely dogs, you are such an amazing person! Take care and let´s keep in touch! <3

torstai 22. helmikuuta 2018

LA DIGUESTA VOL. 2

Löysimme lempirantamme myös La Diguen saarelta ja se oli ehdottomasti Anse Source d'Argent. Praslinin rannat olivat tosiaan hiukan rauhallisempia mitä turisteihin tulee, mutta tämä kyseinen biitsi on kyllä ehdottomasti käymisen arvoinen! Seychellien uimarannoilla ei muuten ole oikeastaan mitään palveluja, joten muistathan ottaa mukaasi myös eväitä sekä runsaasti vettä. Osalle biitseistä on vielä suhteellisen vaikea päästä (esimerkiksi Anse Coco), joten myös lenkkarit on hyvä ottaa mukaan kivisten sekä erittäin vaikeakulkuisten viidakkopolkujen varalta.





Anse Source d'Argent hurmasi meidät erityisesti lukuisilla sileillä kivimuodostelmillaan, jotka ovat aivan täysin luonnon muokkaamia. Ranta oli siis kaikkine kivineen sekä valkoisine hiekkoineen todella kaunis. Ainoa pieni miinus oli tosiaan turistien määrä, joten siihen on hyvä varautua etukäteen (siis noin niinkuin henkisesti).

P.s. La Diguen toisella sivustalla sijaitsevan Anse Cocon rannalla asustelee muuten pieni vauvahai, joten jos olet lähiaikoina matkustamassa Seychelleille, käy ihmeessä ihmettelemässä tuota pientä otusta! Pienestä koostaan huolimatta tämä kaveri ei ollut lainkaan pelokas, vaan tuli rohkeasti uiskentelemaan vajaan metrin päähän lomailijoista.




Tämä vauvahai uiskentelee vakituiseen Anse Cocon rannalla.

tiistai 20. helmikuuta 2018

LA DIGUESTA

Praslinilta jatkoimme matkaamme viereiselle La Diguen saarelle, joka oli naapuriaan huomattavasti pienempi. La Diguella ei ole kuin kourallinen autoja, joten lähes kaikki liikkuminen tapahtuu polkupyörillä. Tämä pikkusaari on myös todellinen eläintenystävien paratiisi, sillä siellä törmäsi jos jonkinlaisiin otuksiin. Paikalliset katukoirat veivät luonnollisesti minun sydämeni (tälläkin kertaa), mutta ihastuimme lisäksi Anse Severen rannalla asustelevaan kilpikonnapariskuntaan, joka piti kovasti huomiosta sekä herkuista. Koirien ohella syötimme siis tällä reissulla myös jättiläiskilpikonnia, joka oli kieltämättä aivan huikea kokemus! Kilpparit rakastivat erityisesti hedelmiä, joten kaikki hedelmälautastemme jämät vietiin poikkeuksetta tälle ihanalle pariskunnalle.





Vaikka La Digueltakin löytyi toki rauhallisempia paikkoja, oli se selkeästi turistillisesti vilkkaampi saari kuin Praslin. Tai sitten La Diguen pieni koko sai sen vain vaikuttamaan rauhattomammalta - mene ja tiedä. Vaikka molemmissa saarissa siis oli omat hyvät puolensa, seesteisyyttä kaipaaville suosittelisin ehkä ensisijaisesti Praslinia. Sieltä löytyy myös aavistuksen verran parempitasoisia majoituspaikkoja, sillä La Diguella on pääosin vain pikkuruisia guest houseja.





Minulla on muuten antaa hyvä ravintolavinkki myös La Diguelle, sillä ihastuimme molemmat aivan "keskustassa" sijaitsevaan Fish Trap- ravintolaan. Tämä ruokapaikka sijaitsee aivan rannan tuntumassa, joten sen terassilta oli ihana katsella auringonlaskua. Myös ruoka oli "Seychelli-tasolla" oikein hyvää., joten tälle ravintolalle iso suositus. (Alimmat kuvat Fish Trapista).

Toinen hyvä ravintola on muuten hiukan syrjemmällä sijaitseva Chez Jules, josta saa todella hyvää currykanaa. Tämä ravintola on myös todistetusti "paikallisten" suosiossa, sillä ajaessamme pyörillä ravintolan eteen, sisään oli yrittämässä myös yksi jättiläiskilpikonna. Kaveri oli hitaudestaan huolimatta ehtinyt jo sisään asti, kunnes tarjoilijat huomasivat asian ja saivat lopulta houkuteltua tämän nälkäisen kilpparin ulos paahtoleivän avustuksella.




lauantai 17. helmikuuta 2018

MAAILMAN KAUNEIMMASTA RANNASTA

Vaikken noin yleisesti ottaen olekaan mikään auringonottaja, saati sitten biitsi-ihminen, Seychellien autiorannat saivat jopa minutkin huokailemaan ihastuksesta. Yhteen rantaan me molemmat kuitenkin ihastuimme aivan erityisesti ja se oli Praslinin saarelta löytyvä Anse Georgette. Ranta halutaan pitää mahdollisimman rauhallisena, joten sinne pääsee vain todella pieni määrä ihmisiä päivässä. Anse Georgettelle pääsemiseksi pitää siis varata aika hotelli Lemuriasta, jonka mailla ranta sijaitsee.






Rannalle ei kuitenkaan mennä ihan noin vain, vaan se vaatii 30 minuutin kävelymatkan erittäin mäkisen golfkentän läpi. Matka oli kuumuudesta johtuen siis melkoisen tukala, joten muistathan varautua hyvillä kengillä sekä parilla vesipullolla! Vaikka olimme perille päästyämme aivan totaalisen märkiä hiestä, oli jokainen hikipisara sen arvoinen. Anse Georgette on todella kaunis, eikä siellä ollut meidän lisäksemme kuin muutama hassu turisti. Iso, iso suositus!

Jos sinulla on muuten suunnitelmissa viipya Anse Georgettella hieman pidempään, kannattaa varustautua hyvillä eväillä! Rannalta saa ostettua tuoreita hedelmiä sekä kookoksia, mutta mitään muuta sieltä ei sitten valitettavasti saakaan. Niin ja lähin käymälä löytyy merestä, joten sekin on hyvä ottaa huomioon kakkoshädän varalta...





torstai 15. helmikuuta 2018

PRASLINISTA

Aloitimme siis lomamme Praslinin saarelta, jossa vietimme viisi ihanaa päivää. Saari oli off seasonista johtuen ilahduttavan tyhjä ja saimmekin nauttia hermolomasta ilman sen suurempia turistilaumoja. Meidän lomamme ensisijainen tarkoitus oli totaalirentoutuminen, johon Seychellit olivat lähestulkoon täydellinen kohdevalinta!  Saarilla ei ole pahemmin mitään rantoja "kummempia" nähtävyyksiä, joten saimme kerrankin fiilistellä ihan vain joutilaana olemista.

Kumpikaan meistä ei kuitenkaan oikeasti jaksa maata poolilla päivää pidempää, joten muut päivät kuluivat mukavasti kierrellen saarta vuokra-autolla. Suunnittelemattomuus sekä kiireettömyys olivat oikein tervetullutta vaihtelua hektiseen arkeen ja ajelimme aina sinne, missä "näytti kivoimmalta". Se toimi hyvin, sillä onnistuimme löytämään aivan mielettömän kauniita paikkoja!






Kävimme myös tutustumassa Vallee de Main kansallispuistoon, joka ei kuitenkaan herättänyt minussa mitään sen suurempia tunteita. Valitsemamme opastettu kierros oli ihan mielenkiintoinen, mutta minulle olisi rehellisesti sanottuna riittänyt vähempikin informaatio paikallisesta kasvustosta. Retken kohokohta taisikin olla tarkempi tutustuminen Seychellien kansallishedelmään eli tuohon takapuolen muotoiseen jättiläiseen. Coco de Mer olikin erittäin hyvin edustettuna menit sitten mihin tahansa - jopa passiin painettu leima oli tuon kuuluisan peräpään muotoinen.




Yksi ravintolavinkki minun on muuten aivan pakko jakaa teidän kanssanne! Vaikkei Seychellit siis ollutkaan mikään kulinaristinen Mekka, onnistuimme bongaamaan yhden todella hyvän ruokapaikan. Les Lauriersin hotellin yhteydessä sijaitseva ravintola tarjosi aivan huipun syö-niin-paljon-kuin-jaksat-buffetin ja me ihastuimme ihan erityisesti ravintolan runsaaseen alkupalapöytään! Tällä illallisella pääset myös halutessasi maistamaan grillattua haita. (Les Lauriers taitaa muuten olla joka ilta aivan täynnä, joten muistathan tehdä pöytävarauksen!)



keskiviikko 14. helmikuuta 2018

SEYCHELLEISTÄ

Blogissa on ollut pieni tahaton tauko, sillä ilmeisesti Afrikka ja internetti eivät ole match made in heaven. Blogin päivittäminen on siis ollut toisin sanoen aivan mahdotonta, sillä netti on toiminut todella huonosti – jos siis ylipäätään on edes toiminut.
 
Mutta yritetäänpä josko nyt onnistaisi... Lomailimme Seychelleillä kymmenen päivän ajan ja ihastuimme molemmat saaren uskomattoman kauniisiin maisemiin! Saavuimme siis Praslinille pääsaari Mahen kautta ja olimme parin lennon sekä tunnin kestäneen lauttamatkan jäljiltä aivan rättiväsyneitä. Päätimmekin yhteistuumin pyhittää ensimmäisen lomapäivän ihan vain altaalla makoilulle. Päivä koostui siis biksuista, drinksuista sekä hyvästä kirjasta - täydellistä. Seychelleillä majoituspaikat eivät muuten ole mitään luksusta (ellei sitten ole valmis maksamaan noin 2000€/yö), mutta onneksi Colibri Guest Housen poolialue oli ainakin todella kiva.






Toisena päivänä päätimme hiukan aktivoitua ja lähteä tutkimaan saarta. Praslinilla pärjää periaatteessa ilman autoakin, mutta koska taksit ovat kalliita (eikä niitä ole kovin montaa), suosittelen lämpimästi auton vuokraamista - etenkin jos et halua syödä joka ilta oman hotellin ravintolassa. Saarella oli siis yksi pieni kylä, jossa oli useita (hotelli)ravintoloita ihan vieri vieressä. Meidän majoituspaikkamme sijaitsi kuitenkin kaukana tuosta kylästä, joten auto oli meidän tapauksessamme pakollinen.

Matkakohteena Seychellit on muuten aivan ideaalinen rentoutumiseen, sillä sen yöelämä on lähes mitätöntä. Praslinille ei siis mennä bilettämään, vaan oleskemaan ja nauttimaan auringosta sekä upeista maisemista. Matkailijakunta koostuikin pääosin vain pariskunnista sekä vastanaineista. 

Mutta mitä Praslinilta sitten löytyy? Ihan mielettömiä maisemia sekä rantoja, joissa ei ketään muita. Näkymät olivat oikeasti niin uskomattoman kauniita, että tällainen hölösuukin meinasi jäädä täysin sanattomaksi. Kulinaristisesti Seychellit eivät valitettavasti yltäneet top kymppiin, mutta maisemat jyräsivät heittämällä ruokapuolenkin!







Lisää Praslinista heti kun saan taas wifin toimimaan kunnolla!