keskiviikko 11. toukokuuta 2016

KODITTOMISTA KOIRISTA...

Pääsimme taannoisella Alanyan reissullamme vierailemaan hallitsevan Miss Suomen, Rosa-Maria Ryydin kanssa paikallisessa koiratarhassa. Tiesin jo lähtiessä, että reissusta tulee todella tunteellinen, sillä minulla on ihan nollatoleranssi mitä tulee onnettomiin tai kärsiviin eläimiin. Eli siis kyyneleitä (=vesiputouksia) olisi luvassa, vaikka kuinka yrittäisin olla cool.

Alanyassa katukoiria ei siis lopeteta, vaan ne viedään tähän kyseiseen kenneliin. Jotkut koirat adoptoidaan (pääosin kuulemma Saksaan), mutta jotkut ovat olleet siellä jo vuosia. Tarhassa asustelee tällä hetkellä noin 200 koiraa ja tilat alkavatkin käydä niille liian pieniksi. Siksi Alanyan kaupunki aloittikin tarhan laajennusprojektin ja uusi tarha on jo hyvää vauhtia valmistumassa. Projektia voi seurata tarkemmin Facebookin sivulta Alanya Animal Shelter Project, jota päivitetään usein myös suomeksi.

alanya

Vaikka koirista huolehditaan tarhalla oikein hyvin, ei rapsuttajia silti taida löytyä tarpeeksi. Hellyydenkipeät koirat asettuivat vuorotellen aidan viereen silitettäväksi...

homeless puppy

puppies

Tarhasta löytyi myös kymmeniä sen portin eteen pahvilaatikossa hylättyjä koiranpentuja. Lisää kyyneleitä ja levinnyttä ripsiväriä (siksi aurinkolasit)...

puppies

Vaikka eläimistä siis pidetään tarhalla todella hyvää huolta, tuntui silti ihan hirvittävän pahalta jättää ne sinne. Olen siis aivan toivoton tapaus mitä eläimiin tulee. Selailin tässä taannoin kauppajonossa Facebookia ja avasin vahingossa videolinkin, mikä kertoi kodittomasta koirasta, joka ei ollut ikinä saanut minkäänlaista hellyyttä. No eihän se tilanne katsonut aikaa eikä paikkaa, vaan rupesin itkemään ääneen keskellä Prismaa. Mieheni meinasi kuolla häpeästä ja taisimme lopulta saada tilanteesta aikaan myös perheriidan (minä kun olen kuulemma "aivan liian tunteellinen" ja poikaystävälläni taas on pelkkä reikä sydämen kohdalla!!).

Ja se Hatchiko... Oletteko nähneet sen elokuvan? Niin dorkalta kun tämä nyt kuulostaakin, niin en ole minkään elokuvan kohdalla itkenyt niin paljon kuin Hatchikon. Ja selvennykseksi en nyt tarkoita sellaista söpöä, naisellista nyyhkytystä, jonka seurauksena silmäkulmasta vierähtää yksi kyynel. Nyt puhutaan siis huutoitkusta kaikilla eritteillä (=kuola ja räkä). En siis suosittele sitä ainakaan ensitreffien elokuvavalinnaksi...

miss suomi

P.S. Ja te Alanyaan matkaavat (ja kaikki muutkin eläinrakkaat), tarha ottaa todella mielellään vastaan lahjoituksia, oli ne sitten annettu rahan tai vaikka koiranruuan muodossa! Myös pesuainesta on suuri pula, jotta työntekijät saavat pidettyä koirien tilat puhtaana.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti