Tiedättekö mitkä on superihania? No hapsut! Ehdin jo sekunnin sadasosan miettiä, tuleeko asuuni liikaa hapsuja, mutta eihän sellaista yhtälöä taida olla olemassakaan!
Ja jos joku on hattuihminen, niin minä. Oikeastaan kaikki muut käyvät paitsi lippikset, sillä niissä vain näytän aivan todella dorkalle. Olisi kiva jos minulla olisi hattufetissiini joku jännittävä tarina, mutta valitettavasti niin ei kuitenkaan ole. Syy hatuille on vain ja ainoastaan laiskuus. Ja siis nimenomaan laiskuus pestä hiuksia. Hattupäivillä pesuväliä saakin siis venytettyä vaikka kuinka, joten luonnollisesti olen suurkuluttaja. Hatut ovatkin pelastaneet minut monelta super bad hair dayltä, joten ne melkeinpä ansaitsisivat oman liputuspäivän.
Mutta ne mitkä eivät varmasti ansaitse omaa päiväänsä, ovat korkokengät. Sam Edelmanin söpöjä nilkkureita ei kyllä millään ilveellä saa sanottua OIKEIKSI korkokengiksi, mutta onhan niissä silti korkoa! Näin matalien kenkien ystävänä lukeutankin ne siis siitä syystä ainakin melkein samaan kategoriaan.
Vihani korkokenkiä kohtaan juontuu varhaisaikuisuudesta, jolloin korkkareita piti käyttää näyttääkseen vanhemmalta. Se on siis ollut ainoa syy miksi olen niitä käyttänyt, sillä ne sattuvat aivan pirusti jalkoihin, enkä luonnollisestikaan osaa edes kävellä niillä (humalapäissään yhtälö on vielä mahdottomampi). Siksi OIKEAT korkokengät ovatkin jääneet minulla ainoastaan juhlakäyttöön ja silloinkin minun pitää koko ajan roikkua jonkun käsipuolessa, etten näyttäisi aivan vastasyntyneeltä peuralta (=ei pysy pystyssä).
Vaikka Sam Edelmaneissa siis onkin korkoa, olivat ne kuitenkin niin söpöt, että ne oli pakko kotiuttaa! Sain ne vielä todella edullisesti jostain Jenkki-outletista, joten silloin mielessäni ei käynyt kertaakaan pystynkö kävelemään niillä vai en. Onnekseni nilkkurit ovat yllättävän hyvät jalassa, mutta ei niillä siltikään mitään maratonia juostaisi. Ne ovat kuitenkin hyvät "harkkakengät" niitä oikeita korkkareita silmällä pitäen, sillä olisihan se kiva vielä joskus osata kävellä niillä sillä lailla coolisti.
Vihani korkokenkiä kohtaan juontuu varhaisaikuisuudesta, jolloin korkkareita piti käyttää näyttääkseen vanhemmalta. Se on siis ollut ainoa syy miksi olen niitä käyttänyt, sillä ne sattuvat aivan pirusti jalkoihin, enkä luonnollisestikaan osaa edes kävellä niillä (humalapäissään yhtälö on vielä mahdottomampi). Siksi OIKEAT korkokengät ovatkin jääneet minulla ainoastaan juhlakäyttöön ja silloinkin minun pitää koko ajan roikkua jonkun käsipuolessa, etten näyttäisi aivan vastasyntyneeltä peuralta (=ei pysy pystyssä).
Vaikka Sam Edelmaneissa siis onkin korkoa, olivat ne kuitenkin niin söpöt, että ne oli pakko kotiuttaa! Sain ne vielä todella edullisesti jostain Jenkki-outletista, joten silloin mielessäni ei käynyt kertaakaan pystynkö kävelemään niillä vai en. Onnekseni nilkkurit ovat yllättävän hyvät jalassa, mutta ei niillä siltikään mitään maratonia juostaisi. Ne ovat kuitenkin hyvät "harkkakengät" niitä oikeita korkkareita silmällä pitäen, sillä olisihan se kiva vielä joskus osata kävellä niillä sillä lailla coolisti.
 |
 | |
HATTU: WERA STOCKHOLM
AURINKOLASIT: RAY-BAN
MEKKO: GINA TRICOT
RANNEKORU: JOSTAIN MEKSIKOSTA
HAPSULAUKKU: MONSERAT DE LUCCA
KENGÄT: SAM EDELMAN
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti