I did it! Kävin siis viimeinkin hammaslääkärissä! Useimmalle siinä ei ole mitään ihmeellistä, mutta minulle se on yhtä iso saavutus, kuin juoksisi maratonin kainalosauvoilla. Maltalla lohjennut hampaani alkoi siis vain särkeä yöllä niin paljon (samassa hampaassa myös reikä), että minun oli PAKKO soittaa aamulla terveyskeskukseen. Puhelimen päässä ollut hyvin ymmärtäväinen ja kannustava hoitaja lopulta "pakotti" minut ottamaan peruutusajan, joka oli 45 minuutin päästä puhelusta. Pakotus siis siitä syystä, että itkin hänelle jo puhelimessa, etten mitenkään uskaltaisi tulla paikalle ilman HC-esilääkitystä sekä henkistä tukea (good job Laura 33 vee).
Luonnollisesti "coolius" oli hyvin kaukana myös itse siitä käynnistä, sillä itkin hysteerisesti koko hoidon ajan (se on muuten astetta haastavampaa suu selkosen selällään). Sille pelolle kun ei vain yksinkertaisesti voi mitään, vaikka kuinka yrittäisi ajatella asiaa järkevästi. Minun tapauksessani hammaslääkäripelkoa on siis aivan mahdoton yrittää "piilottaa", sillä yleensä aloitan itkemisen jo odotushuoneessa. Niin kuin myös tälläkin kertaa.
Kammostani johtuen minulle laitettiin (ehkä) viisi puudutuspiikkiä, joten loppupäivä menikin sitten sohvalla Jutin ja Gilmore Girlsien kanssa koko kasvojeni vasen puoli täysin "halvaantuneena". Onkohan muuten ihan normaalia, että kaulakin puutuu? Ja nenä??
 |
 |
 |
Puudutus tuntui kestävän ihan ikuuuuisuuden (tarkemmin määritettynä kuusi pitkää tuntia) ja vasta illemmalla uskalsin maistaa vähän jäätelöä. Se taisikin olla koko päivän kohokohta - jätskiä hyvällä omallatunnolla. Tosin ei se minun lääkärini kyllä varsinaisesti käskenyt syömään jäätelöä, mutta eikö kaikissa leffoissakin aina syödä jätskiä hammaslääkärissä käynnin jälkeen...?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti