BLOGITAUOSTA

Blogi pitää (sattuneesta syystä) pienen tauon. Terveisin: Yksikätinen

KUVAUKSISTA

Kaikenlaiset kuvaukset ovat aina olleet mielestäni jotenkin ihan erityisen mielenkiintoisia ja niitä on todella hauska seurata! Pääsen enää vain valitettavan harvoin paikan päälle seuraamaan niitä, koska Kuopio ja jäätävä välimatka. Nyt satuin kuitenkin olemaan Helsingissä samaan aikaan, kun lehdellemme oli aikataulutettu joulukuvaukset - eli siis sinne!

No oikeasti minä menin kuvauksiin ihan vain siitä syystä, että pääsisin pitkästä aikaa istumaan Pukin polvelle. Eikä Pukki suinkaan pistänyt pahakseen, oikeastaan päinvastoin. Tämä Pukki alkoi itse asiassa jo vetää vertoja Billy Bob Thorntonin Bad Santalle... Mutta kuka se Joulupukki sitten olikaan...? Se selviää hiukan myöhemmin (vink vink: joulukuun Hymy).

Toki siitä tilanteesta piti saada myös valokuva, mutta lopputulos on niin järkyttävän hirveä, ettei se missään tapauksessa ole julkaisukelpoinen. Näinä hetkinä ärsyttääkin ihan erityisen paljon miksei voi vain olla sellainen ihminen, joka onnistuu aina kuvissa (ja kyllä, sellaisia on olemassa). Harkitsen siis vakavasti mallikurssia - ihan vain ja ainoastaan siitä syystä, että oppisin näyttämään kuvissa edes ihmiseltä.

VILNASTA

Viime viikonloppu kului siis mukavalla pikapyörähdyksellä Vilnassa. Hotelliksi valikoitui suosittelujen perusteella Radisson Blu Royal Astorija Hotel, jonka sijainti vanhankaupungin ytimessä oli aivan täydellinen. Vaikken yleensä niin välitäkään ketjuhotelleista, Astorija yllätti sekä kauniilla rakennuksellaan sekä täydellisellä aamupalallaan. Minun vaatimukseni aamupalan suhteen saa siis täytettyä tuorepuristetulla appelsiinimehulla, pekonilla, croissanteilla sekä tuoreilla hedelmillä. Niin ja tietysti skumpalla, koska Mimosa.

Vaikka Vilna olikin kaupunkina oikein kaunis kaikkine vanhoine rakennuksineen, voisin kuitenkin kuvitella, että paras vuodenaika vierailla kyseisessä paikassa olisi kesällä. Tosin melkein kaikki kaupungithan näyttävät tähän aikaan vuodesta melko alastomilta, etenkin jos sen kummempia joulukoristeita ei vielä ole havaittavissa. Pienet suloiset kujat ja lukemattomat ravintolat sekä kahvilat tekivät kuitenkin ainakin vanhastakaupungista kivan paikan pyöriä - paljon muualle ei sitten kerennytkään (koska työmatka).

Ne tälle matkalle asetetut "tavoitteet" saatiin kuitenkin täytettyä: Putiini-Trumppi-seinämaalaus, vanhakaupunki, Uzupiksen taiteilijakaupunginosa, Akropolis-ostoskeskus sekä tietysti paikalliset ruokakokeilut (joista erityismaininnan saa fried bread with garlic - ihan huippuhyvää!).

Runsaassa voissa sekä valkosipulissa paistetut leipäsiivut olivat aivan hullunhyviä!

Kuten jo ehkä arvata saattaa, ruoka ja juoma oli edullista. Ei ehkä ihan niin edullista, kuin olisin ajatellut, mutta kuitenkin selkeästi halvempaa kuin Suomessa (ison lasin viiniä sai esimerkiksi alle kolmella eurolla).

Kävimme myös paikallisen suosituksesta tarkastamassa La Boheme-ravintolan, joka paljastuikin todella kivaksi paikaksi. Ravintola oli kuin iso viinikellari ja sieltä löytyi myös muutama sänky missä makoilla viinin siemailun lomassa (kannattaa ilmeisesti varata etukäteen).  Miniloma olikin siis kaikin puolin hyvin tervetullut sekä onnistunut - jäätävästä ilmasta huolimatta!

Tästä ravintolasta löytyi ihan huikeat "fried bread with garlic"-alkupalat.

La Boheme-ravintola.

ERITTÄIN TYHMÄSTÄ ONGELMASTA

Minulla on yksi todella dorka ongelma. Tai no ei se oikeasti ole edes ongelma, vaan maailman tyhmin päähänpinttymä. Miettikääpä siis sellainen pimeä talvi-ilta; lunta tupruttaa hiljalleen ja asetut mukavasti sohvalle lämpimän peiton alle. Huonetta valaisee vain kynttilän pehmeä valo ja avaat pitkän päivän jälkeen Netflixin katsoaksesi upouuden jakson lempisarjastasi. Kaiken tämän kruunaa vielä kädessäsi oleva lasi hyvää punaviiniä... HEP! Tässä se ongelma! Minä en nimittäin tykkää punaviinistä ja se on ihan todella ärsyttävää! Se idyllinen mielikuva punaviinilasista tunnelmallisena iltana on kuitenkin niin vahva, että päätin ruveta harjoittelemaan punaviinistä tykkäämistä!

Niin kuin olen täällä aiemminkin maininnut, olen vahvasti valkoviinin ystävä. Merkillä, maalla tai rypäleellä ei ole minulle kuitenkaan mitään merkitystä, sillä en yksinkertaisesti huomaa viineissä mitään eroja. Sivistymätön juntti(ko)? Sovitaan vaikka niin. Itse olen kuitenkin huomannut siitä olevan enemmänkin hyötyä, sillä voin hyvillä mielin ostaa Alkosta vaikka sitä edullisinta kyykkyviiniä.

Olen kuitenkin ymmärtänyt, että punaviinissä makuerot ovat huomattavasti isommat. Niinpä siis marssinkin Alkoon ja pyysin myyjältä mahdollisimman "valkoviinimäistä" punaviiniä, koska en pidä ollenkaan punkun mausta. Myyjän ilme vaati pientä lisäselvitystä asiaan, mutta lopulta hän (ehkä) ymmärsi mitä ajan takaa. Se kyseinen viini - en todellakaan muista nimeä - ei kuitenkaan ollut edes aavistuksen verran hyvää, eli metsästys jatkuu.

Aivan vihoviimeinen keinoni on yrittää saada punaviini alas kokiksella blandattuna - niin karmealta kuin se monesta varmaan kuulostaakin. Mutta sillä tavalla minä itse asiassa myös opettelin juomaan valkoviiniä (tosin spritzerin muodossa), joten vahvat onnistumismahdollisuudet ovat vielä olemassa!

P.s. Nämä glögi-kuvat eivät nyt sinällään liity tähän asiaan millään tavalla, mutta juoman punainen väri toi vain taas mieleen suuren haluni punaviinistä tykkäämiseen.

VIIKONLOPPUMATKASTA

Tätä tulevaa viikonloppua piristää työmatka, joka suuntautuu tällä kertaa Liettuaan. Vilna - ja tosin samalla myös koko Liettua - onkin minulle ihan uusi kohde, joten kiva nähdä mitä sillä on tarjota (pirun kylmän ilman lisäksi siis). Ja vaikka kyseessä onkin puhtaasti työmatka, aikaa jää luultavasti myös jonkin asteiseen Vilnan tutkimusmatkaan. Liettua-raporttia odotettavissa siis heti ensi viikolla. Kivaa viikonloppua kaikille!

OUDOISTA FAKTOISTA VOL 4

 - Minun oikea reiteni on kolme senttimetriä paksumpi kuin vasen. Tämä valtava kokoero ei sen kummemmin vaikuta elämääni, mutta yksissä tietyissä farkuissa eron huomaa ihan selkeästi; toinen lahje on reisien kohdalta huomattavasti tiukempi (ja epämukavampi) kuin toinen.

- Kaupassa käydessäni en ikinä voi ottaa hyllyltä sitä ensimmäistä tuotetta, vaan minun pitää aina kaivaa se toisena oleva. Älkää edes kysykö miksi.

- Kuulun sataprosenttisesti niihin "sivistymättömiin" ihmisiin, jotka eivät ymmärrä ollenkaan medium-pihvin (lue: verisen) päälle. Minun kaikki ruokani pitääkin siis olla erittäin hyvin paistettua; oli se sitten pihvi, grillimakkara tai kananmuna. Ja itse asiassa makkara mielellään jopa hiukan kärtsänneenä!

- Vaikka minulla on hyvä näkö, minulla on aivan järkyttävän huono huomiokyky. Poikaystäväni on esimerkiksi muutamaan otteeseen kävellyt minua yllättäen kadulla vastaan, enkä ole tunnistanut häntä, vaikka olen katsonut aivan suoraan kohti. Eli siis jos en joskus satu joskus moikkaamaan, se johtuu juurikin tästä "vammasta".

 - Yksi ruoka-aine on minun viha-listassani aivan ylitse muiden ja se on korianteri. Tuo kyseinen yrtti kyllä näyttäisi kivalta ruoka-annoksissa, mutta kun se maistuu aivan jaloilta! Ja vaikka en muuten pärjää sokkoruokatesteissä ollenkaan (kokeiltu on, enkä tunnistanut edes porkkanaa), korianterin maistan ruoassa kuin ruoassa.
  
- Jostain ihmeellisestä syystä en pysty kurlaamaan, vaan minulle tulee ihan saman tien oksennusrefleksi. Pystyn kyllä elämään ilman tuota "taitoakin", mutta esimerkiksi kurkun ollessa kipeä olisi kiva kurlata suolavedellä, jonka sanotaan helpottavan oloa välittömästi.

- Minä en ikinä jännitä mitään. Minulle ei siis esimerkiksi koskaan tule matkajännitystä, en pelkää esiintyä julkisesti enkä mennä työhaastatteluun. Jännityksen puute ei kuitenkaan johdu siitä, että suhtautuisin niihin tilanteisiin jotenkin välinpitämättömästi - en vain yksinkertaisesi ymmärrä miksi niissä pitäisi jännittää, sillä työhaastattelukin on vain kysymyksiin vastailua sekä (yleensä) mukavaa jutustelua.

(Huom! En laske verikokeita tai hammaslääkärissä käyntiä jännittämis-kategoriaan, sillä minun henkinen tilani on noissa tapauksissa huomattavasti lähempänä paniikkia sekä hyperventilointia.)

- VIHAAN kaikkien virallisten papereiden täyttämistä!! Oli kyse sitten verojutuista, Kelan lomakkeista tai vakuutusasioista, olen virallisesti maailman huonoin ihminen niiden asioiden hoitamisessa. En edelleenkään voi ymmärtää, miten omalla äidinkielelläni kirjoitettu teksti saadaan niissä lomakkeissa aina sellaiseen muotoon, että ainoa ymmärtämäni sana on "ja".

Huom! Koska minun oikea reiteni, kurlaaminen tai verotoimiston lomakkeet eivät jostain syystä tuntuneet tarpeeksi "kuvauksellisilta", kuvituskuvina siis ihan mitä sattuu.

LAISKASTA VIIKONLOPUSTA

Viikonloppu sujui tällä kertaa hyvin rauhallisissa merkeissä kynttilöiden, villasukkien sekä kainalossa tuhisevan koiran kanssa. Myös Netflix oli kovassa käytössä, sillä löysimme sieltä viimein uuden sarjan! Voisin toki katsoa Designated Survivoria jo pelkästään Kiefer Sutherlandin samettisen pehmeän äänenkin vuoksi, mutta ohjelma on oikeasti myös mukavan koukuttava. Iso miinus tosin siitä, että jaksot ilmestyvät Netflixiin viikon välein. Wtf?? Eikö koko Netflixin idea ole juuri siinä, että voit katsella halutessasi vaikka koko tuotantokauden putkeen?! Ja olen kyllä tietoinen sarjan uutuudesta, mutta olisi se silti paljon kivempi, jos kaikki jaksot pamahtaisivat kerralla katseltavaksi...

Tälle kiireettömälle ja jossain määrin jopa laiskalle viikonlopulle löytyy siis kuitenkin myös syy ja se on minun hc-flunssani, joka ei vain meinaa millään luovuttaa. Nyt olen jo kaiken lisäksi joutunut siihen pisteeseen, että minun on vain pakko luopua nenäsumutteen käytöstä, sillä olen jo huimasti yliajalla (käyttösuositus maksimissaan 10 päivää). Ensi yönä siis Kuopio raikaa, sillä tulen pakostakin kuorsaamaan kovempaa kuin... hhmmm... no tähän joku hyvä vertauskuva!

Sen verran jaksoin kuitenkin tsempata, että leivoin meille pataleivän aamupalaksi. Tai no aamupala on ehkä väärä termi ottaen huomioon, että se syötiin vasta reippaasti puolenpäivän jälkeen (koska aamu-unisuus). 

Jos muuten jossain asiassa olen ihan äärimmäisen huono, niin aamuheräämisissä! Voisin luultavasti vaikka murhata jonkun, jos vain saisin jäädä aamulla nukkumaan. Erityisen tiukkaa tekivät lentoemäntävuosieni aivan järjettömät työajat, sillä työt saattoivat välillä alkaa vaikka kello 04 aamuyöstä. Ja kun ottaa vielä huomioon sen faktan, etten juo ollenkaan kahvia, niin en todellakaan ymmärrä miten olen päässyt sängystä ylös tuohon aikaan?!?

JUUSTOKAKUSTA (ILMAN LIIVATETTA)

Minulla on tähän asti ollut pieni leipomisaiheinen ongelma; pidän juustokakusta, mutta liivate on minusta todella ällöttävää. Se vain yksinkertaisesti tekee kaiken höllyvän kumiseksi, mikä on mielestäni kaikkea muuta kuin houkuttelevaa. Päätinkin siis kokeilla tehdä juustokakun ilman liivatetta - meni se sitten syteen tai saveen (en muuten ole ikinä oikein ymmärtänyt tuota sanontaa).

Olin melkein satavarma, että kakku lösähtää pöydälle irrotettuani irtopohjavuoan reunat, mutta ei se mihinkään lösähtänyt! Kasassa pysyi ilman minkäänlaista ongelmaa! Maku oli myös huomattavissa määrin parempi ilman liivatetta, sillä kakun silkinpehmeä koostumus suorastaan suli suuhun. Eli siis unohtakaa ne liivatteet, juustokakkua voi todistettavasti tehdä ilmankin!

JUUSTOKAKKU 

(ILMAN LIIVATETTA)

noin 8 kpl Digestive-keksejä

50 g voisulaa

2 dl kuohukermaa

300 g maustamatonta tuorejuustoa

2 rkl sokeria

2 tl vaniljasokeria

yhden sitruunan mehu

Aseta 18-senttisen irtopohjavuoan pohjalle leivinpaperi.

Murskaa keksit pieniksi paloiksi ja lisää voisula niiden joukkoon. Levitä seos tasaisesti irtopohjavuoan pohjalle.

Vatkaa kerma vaahdoksi ja lisää joukkoon tuorejuusto. Vatkaa ainekset kevyesti sekaisin.

Purista koko sitruunan mehu täytteen sekaan ja lisää sokeria oman makusi mukaan. (Itse pidän enemmän kirpeästä, joten lisäsin sokeria melko vähän.)

Kaada täyte pohjan päälle ja peitä vuoka kelmulla.

Anna hyytyä jääkaapissa yön yli.

Ensi kerralla meneekin sitten testiin se uunituore lakritsituorejuusto! Koska laku on niin superhyvää, on myös lakritsijuustokakun pakko olla aivan huippua!

MEIKKIVOIDETESTISTÄ

Minulla on todella ärsyttävä iho. Vaikken ole ikinä sen kummemmin kärsinyt näppylöistä, asettaa pintakuiva sekaiho kuitenkin omat haasteensa - etenkin meikattuna. T-alueeni rasvoittuu siis helposti, mutta puuterin lisääminen korostaa ihon pintakuivuutta vielä entisestään ja saa meikin näyttämään todella epäsiistiltä. Kaiken lisäksi ihoni on nyt keksinyt uuden "jännän" tempun: välillä nenäni alueelle on melkein mahdotonta levittää meikkiä, sillä se ei jostain syystä tartu ihoon. Meikki siis yksinkertaisesti vain liukuu pois. Olen kysynyt parilta maskeeraaja-ystävältäni apua tähän ongelmaan, mutta hekään eivät olleet täysin varmoja miksi ihoni käyttäytyy niin. Tai saati sitten mistä löytäisin edes apua tuohon ongelmaan... Eli siis help wanted!

Ärsyttävästä ihostani johtuen päätin penkoa kaappini läpi ja pistää testiin kaikki sieltä löytyneet meikkivoiteet. Jotenkin niitä on taas kertynyt, sillä täydellisen meikkivoiteen löytäminen tuntuu lähestulkoon mahdottomalta. Tästä onkin jo muodostunut todellinen ikuisuusongelma...

MAYBELLINE

FIT ME!

Edullisesta hinnastaan huolimatta tämä meikkivoide yllätti minut positiivisesti! Peittävyys on mielestäni hyvä ja tuote jättää iholle kauniin pinnan. Tosin miinuksena minun täytyy taas mainita se, että en aivan löytänyt itselleni sopivaa sävyä. Liian vaalea väri saa minut näyttämään ruumiilta, eikä liian tummakaan ymmärrettävistä syistä ole yhtään sen parempi vaihtoehto - etenkin kun ihoni on luonnostaan hyvin vaalea.

4/5

MAKEUP STORE
MATTE FOUNDATION

Vaikka tämä meikkivoide jättää iholle ihanan samettimaisen pinnan, ei se kuitenkaan peitä täydellisesti ihoni värieroja. Punakkuus siis kuultaa läpi, vaikka voidetta levittäisikin ongelmakohtiin hiukan paksummin. Peittävyys saisikin siis olla suurempi, etenkin näin talviaikaan. Myös tämän meikkituotteen kanssa oli pieniä sävyongelmia, sillä tämäkin väri jättää ihoni hiukan kalvakaksi. Plussaa kuitenkin tyylikkäästä pakkauksesta (kyllä,  myös sillä on merkitystä)!

3/5

bareMINERALS
ORIGINAL FOUNDATION

Tätä meikkivoidetta hypetettiin yhdessä vaiheessa aika paljonkin, mutta ainakaan minä en ole saanut selville hypetyksen syytä. Minulla ei omasta mielestäni ole mitenkään erityisen kraaterimaiset ihohuokoset, mutta tämä meikkivoide saa ne näyttämään suorastaan jättimäisiltä - etenkin t-alueella. Voin siis käyttää tätä meikkipuuteria ainoastaan, jos levitän t-alueelleni ensin jotain muuta meikkivoidetta.

Huom! Jos joku muukin kärsii itseni tapaan kirjavista käsivarsista, on tämä tuote aivan loistava niiden tasoittamiseen! Meikkivoiteen koostumus on peittävä ja tuote on helppo levittää isommallekin alueelle irtopuuterimaisen koostumuksensa vuoksi.

2/5

RIMMEL
LASTING FINISH

Tämä meikkivoide on ihanan peittävä ja jättää ihon todella tasaisen väriseksi! Myös sävy tuntuu olevan hyvin lähellä omaa ihonväriäni. Miinusta tuote saa kuitenkin todella rumasta ja halvan näköisestä pakkauksesta sekä hyvin epäkäytännöllisestä suuaukosta, jossa ei ole lainkaan pumppua.

4/5

CLINIQUE

STAY-MATTE OIL-FREE MAKEUP

Tämä mattameikkivoide jättää iholle samettimaisen pinnan, jota ei ainakaan minun tapauksessani ollut tarpeellista edes puuteroida. Meikkivoide piti kuitenkin levittää melko rivakasti ja pieni alue kerrallaan, sillä se "jumahtaa" helposti. Peittävyys oli kuitenkin hyvä.

4/5