ERITTÄIN TYHMÄSTÄ ONGELMASTA

Minulla on yksi todella dorka ongelma. Tai no ei se oikeasti ole edes ongelma, vaan maailman tyhmin päähänpinttymä. Miettikääpä siis sellainen pimeä talvi-ilta; lunta tupruttaa hiljalleen ja asetut mukavasti sohvalle lämpimän peiton alle. Huonetta valaisee vain kynttilän pehmeä valo ja avaat pitkän päivän jälkeen Netflixin katsoaksesi upouuden jakson lempisarjastasi. Kaiken tämän kruunaa vielä kädessäsi oleva lasi hyvää punaviiniä... HEP! Tässä se ongelma! Minä en nimittäin tykkää punaviinistä ja se on ihan todella ärsyttävää! Se idyllinen mielikuva punaviinilasista tunnelmallisena iltana on kuitenkin niin vahva, että päätin ruveta harjoittelemaan punaviinistä tykkäämistä!

Niin kuin olen täällä aiemminkin maininnut, olen vahvasti valkoviinin ystävä. Merkillä, maalla tai rypäleellä ei ole minulle kuitenkaan mitään merkitystä, sillä en yksinkertaisesti huomaa viineissä mitään eroja. Sivistymätön juntti(ko)? Sovitaan vaikka niin. Itse olen kuitenkin huomannut siitä olevan enemmänkin hyötyä, sillä voin hyvillä mielin ostaa Alkosta vaikka sitä edullisinta kyykkyviiniä.

Olen kuitenkin ymmärtänyt, että punaviinissä makuerot ovat huomattavasti isommat. Niinpä siis marssinkin Alkoon ja pyysin myyjältä mahdollisimman "valkoviinimäistä" punaviiniä, koska en pidä ollenkaan punkun mausta. Myyjän ilme vaati pientä lisäselvitystä asiaan, mutta lopulta hän (ehkä) ymmärsi mitä ajan takaa. Se kyseinen viini - en todellakaan muista nimeä - ei kuitenkaan ollut edes aavistuksen verran hyvää, eli metsästys jatkuu.

Aivan vihoviimeinen keinoni on yrittää saada punaviini alas kokiksella blandattuna - niin karmealta kuin se monesta varmaan kuulostaakin. Mutta sillä tavalla minä itse asiassa myös opettelin juomaan valkoviiniä (tosin spritzerin muodossa), joten vahvat onnistumismahdollisuudet ovat vielä olemassa!

P.s. Nämä glögi-kuvat eivät nyt sinällään liity tähän asiaan millään tavalla, mutta juoman punainen väri toi vain taas mieleen suuren haluni punaviinistä tykkäämiseen.