Viikonloppu sujui tällä kertaa hyvin rauhallisissa merkeissä kynttilöiden, villasukkien sekä kainalossa tuhisevan koiran kanssa. Myös Netflix oli kovassa käytössä, sillä löysimme sieltä viimein uuden sarjan! Voisin toki katsoa Designated Survivoria jo pelkästään Kiefer Sutherlandin samettisen pehmeän äänenkin vuoksi, mutta ohjelma on oikeasti myös mukavan koukuttava. Iso miinus tosin siitä, että jaksot ilmestyvät Netflixiin viikon välein. Wtf?? Eikö koko Netflixin idea ole juuri siinä, että voit katsella halutessasi vaikka koko tuotantokauden putkeen?! Ja olen kyllä tietoinen sarjan uutuudesta, mutta olisi se silti paljon kivempi, jos kaikki jaksot pamahtaisivat kerralla katseltavaksi...
Tälle kiireettömälle ja jossain määrin jopa laiskalle viikonlopulle löytyy siis kuitenkin myös syy ja se on minun hc-flunssani, joka ei vain meinaa millään luovuttaa. Nyt olen jo kaiken lisäksi joutunut siihen pisteeseen, että minun on vain pakko luopua nenäsumutteen käytöstä, sillä olen jo huimasti yliajalla (käyttösuositus maksimissaan 10 päivää). Ensi yönä siis Kuopio raikaa, sillä tulen pakostakin kuorsaamaan kovempaa kuin... hhmmm... no tähän joku hyvä vertauskuva!
 |
 |
Sen verran jaksoin kuitenkin tsempata, että leivoin meille pataleivän aamupalaksi. Tai no aamupala on ehkä väärä termi ottaen huomioon, että se syötiin vasta reippaasti puolenpäivän jälkeen (koska aamu-unisuus).
Jos muuten jossain asiassa olen ihan äärimmäisen huono, niin aamuheräämisissä! Voisin luultavasti vaikka murhata jonkun, jos vain saisin jäädä aamulla nukkumaan. Erityisen tiukkaa tekivät lentoemäntävuosieni aivan järjettömät työajat, sillä työt saattoivat välillä alkaa vaikka kello 04 aamuyöstä. Ja kun ottaa vielä huomioon sen faktan, etten juo ollenkaan kahvia, niin en todellakaan ymmärrä miten olen päässyt sängystä ylös tuohon aikaan?!?
 |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti