Aamu koitti Te Anaussa sateisena sekä kylmänä, joten haimme piristykseksi aamupalan suositusta lähileipomosta. Miles Better Pies ei ollutkaan turhaan kehuttu paikka, sillä piiraat olivat todella hyviä - ja suoraan uunista tulleita! Niiden voimin lähdimme ajamaan kohti Milford Soundia.
 |
|
 |
|
 |
|
Milford Soundin maine maailman sateisimpana paikkana ei ollut lainkaan tuulesta temmattu, sillä vettä tuli aivan Esterin (sekä Esterin koko perheen) kakkosesta. TOSIN, ei siellä ihan koko aikaa tullut vettä - välillä tuli myös rakeita. Lisäksi tuuli oli ajoittain niin kova, että se meinasi työntää koko taloauton vastaantulevien kaistalle. Kuolemaa uhmaten jatkoimme kuitenkin matkaa ja se kannatti, sillä maisemat olivat aivan huikeat! Lumihuippuisia vuoria, joiden rinteitä pitkin valui kilometrien pituisia vesiputouksia, riitti silmänkantamattomiin. Kaikista friikeintä oli vielä se, että vuorien juurella kasvoi vehreää sademetsää?! Uuden-Seelannin luonto on siis tosissaan aivan omaa luokkaansa - vaikken sen kummemmin mikään luontoihminen olekaan. (Oikeastaan ihan päinvastoin.) Näimme myös reilun tunnin ajomatkan aikana kaikki neljä vuodenaikaa (ja ehkä vielä pari ylimääräistäkin), sillä sää muuttui ääripäästä toiseen ihan minuuteissa.
Perille päästyämme meidän alkuperäinen suunnitelmamme oli ottaa risteily pitkin vuonoa, mutta koska Milford Soundin "kesäinen ilma" oli kuin Suomen marraskuussa (räntää ja rakeita), päätimme lopulta jättää semikalliin (60€/hlö) laivamatkan väliin. Myöskään ilman sumuisuuden takia risteily ei olisi kannattanut, sillä se heikensi näkyvyyttä huomattavasti.
Maisemat olivat siis pitkin matkaa ihan huikeita, mutta niitä on valitettavasti todella vaikea saada vangittua kameralle. Toivottavasti kuvat antavat edes jonkinlaista osviittaa siitä, että Uusi-Seelanti on ehdottomasti road tripin arvoinen - paskasta huonosta säästä huolimatta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti