KANARIAN ROAD TRIPISTÄ

Viimeisenä lomapäivänä me päätimme vuokrata auton ja tehdä pienen road tripin. Ihan ensimmäiseksi suuntasimme aamukahville Finca La Lajan kahviviljelmälle. He siis kasvattavat omat kahvipensaansa ja valmistavat niistä Café de Agaete -merkkistä kahvia. Samassa paikassa sijaitsi yllätykseksemme myös viinitila, joten aloitimmekin lopulta aamun viininmaistelulla (6€/hlö, joka sisältää myös pientä purtavaa).

Ja siitä kahvista... Itsehän en edes maistanut sitä, sillä en pidä ollenkaan kahvin mausta, mutta poikaystäväni mukaan se oli erittäin hyvää! Eli siis kannattaa ehdottomasti poiketa jos satutte joskus lähistölle!

Seuraavaksi suuntasimme kahviviljelmän lähellä sijaitsevaan Agaeten kylään. Sää oli melkoisen huono ja vettä tuli milloin milläkin voimakkuusasteella, joten emme viihtyneet kylässä kovinkaan kauaa. Söpö se kyllä oli ja jos ilma vain olisi ollut parempi, olisimme jääneet sinne lounastamaan ja nauttimaan kivasta ilmapiiristä (=minimaalinen määrä turisteja).

Agaetesta matka jatkui kohti Firgasia. Satuimme paikalle juuri siestan aikaan, joten eihän siellä ollut oikein mikään auki. Saimme kuitenkin lounastapaksia sekä napattua muutaman valokuvan, joten se riitti meille oikein hyviten.

Meidän piti kotimatkalla poiketa vielä uudemman kerran Las Palmasissa, mutta koska sää on saaren pohjoisosissa aina paljon huonompi kuin etelässä (niin kuin tälläkin kertaa), päätimme lopulta skipata kylmän sekä sateisen Palmasin. Poikkesimme kuitenkin matkalla Centro Comercial El Mirado -ostoskeskukseen. Eipä siellä mitään kovin kummoista ollut, mutta löysimme me jotain pientä jättikokoisesta Primarkista sekä tietysti paikallisesta eläinkaupasta (koska Jutskun tulkkarit).

PUERTO DE MOGÁNISTA

Koska halusin sattuneestä syystä viettää mahdollisimman vähän aikaa Playa del Inglésissä, päätimme tehdä paikallisbussilla päiväretken Puerto de Mogániin. Sinne kannattaa muuten ehdottomasti mennä pikabussilla, joka maksaa vain reilun euron enemmän kuin "tavallinen bussi" (muistaakseni siis noin 4€/hlö). Pikavuorolla matka vie noin 20 minuuttia, sillä hitaammalla versiolla taas melkein tunnin. Lisäksi se tavallinen bussi ajaa Mogániin kiemuraista vuoristotietä, joka aiheutti ainakin minulle itselleni semisti matkapahoinvointia.

Mutta siitä itse paikasta... Nyt ymmärrän vieläkin vähemmän miksi kaikki suomalaiset aina rynnivät Playa del Inglésiin, kun aivan sen läheltä löytyy näin suloinen kalastajakylä! Jos siis olisin tiennyt tämän paikan olemassaolosta jo aiemmin, olisin ehdottomasti viettänyt lomani täällä! Eli jos matkakohteen on pakko olla Kanaria, unohtakaa hyvät ihmiset edes se ankea Inglési ja kokeilkaa supersöpöä Puerto de Mogánia!

Kylä oli siis todella idyllinen! Ja vaikka turisteja löytyi toki myös Mogánista, oli se kuitenkin huomattavasti rauhallisempi sekä seesteisempi paikka kuin Playa del Inglés. Eli siis JOS minä ikinäkoskaan vielä palaisin Kanarialle (not gonna happen), menisin aivan ehdottomasti Puerto de Mogánin ihanaan kalastajakylään!

KANARIASTA

Kaikille on jo varmaan tullut selväksi, etten pidä Kanariansaarista. Tai no etenkään siitä Playa del Inglésistä (ja ei, edes siellä tapahtunut kosinta ei saanut mieltäni muuttumaan). Viikko lämmintä auringonpaistetta oli kuitenkin enemmän kuin tervetullutta - niin ja tietysti myös se kylmä sangria.

Koska varasimme matkamme todella myöhään, jouduimme tällä kertaa turvautumaan Airbnb -majoitukseen, sillä kaikki hotellit olivat yksinkertaisesti vain täysiä (tai sitten ne ainoat vapaat maksoivat noin sataviissataatuhatta). Majoitukseemme kuului kuitenkin oma piha sekä taloyhtiön uima-allas, joten sinänsä ei valittamista. En kuitenkaan ole ikinä ollut sellainen lomailija, joka möllöttää kaiket päivät poolilla kitaten kaljaa. Niinpä tarvitsen jonkinlaista actionia myös niin sanotuille aurinkolomille, sillä minusta matkoilta pitää aina löytyä jotain uutta ja jännää koettavaa.

Ja koska Inglésissä ei tosiaan ole ihan hirveästi mitään sen ihmeellisempää, teimme heti loman toisena päivänä ostos- sekä hengailureissun Las Palmasiin. Vaikka Lapassa olikin taas melko viileä keli, oli tunnelma onneksi ihan kaikkea muuta. Kilistelimme siis porukalla tuoreelle kihlaukselle sekä söimme mahan täydeltä tapaksia. Shoppailut jäivät loppujen lopuksi melko vähäisiksi (uudet aurinkolasit, valkoinen röyhelöpaita sekä KIKO:n kuorivat wipesit), mutta toisaalta ehkä jopa parempi niin...

SIITÄ YHDESTÄ KYSYMYKSESTÄ

Olemme tässä vuosien saatossa saaneet nähdä poikaystäväni kanssa ihan huikeita paikkoja. Olemme päässeet käymään muun muassa safarilla Tansaniassa, Grand Canyonilla Arizonassa sekä  kokemaan  ehkä maailmankaikkeuden makeimmat maisemat Uudessa-Seelannissa. Kaikista näistä uskomattoman hienoista paikoista huolimatta hän sitten menee ja kosii minua - KANARIALLA. Vaikka paikan suhteen olisikin siis ehkä ollut hiukan toivomisen varaa, ei minulla enää tässä iässä ole varaa kieltäytyä yhdestäkään kosinnasta. Eli siis tiivistettynä: i said yes!

Kuva on lavastettu.

EI NIIN UNELMAMATKASTA

Kaikki lähimmät kaverini varmasti jo tietävätkin, ettei Kanaria varsinaisesti ole mikään minun unelmalomakohteeni. Tai no who am i kidding - Kanaria on oikeastaan ihan ehdoton inhokkikohteeni, sillä sain lentoemäntävuosinani saaresta sekä sen örveltävistä suomiturreista aivan totaalisen yliannostuksen. MUTTA koska meitä pyysi ex tempore -reissulle sellainen dream team, ei kutsusta yksinkertaisesti vain voinut kieltäytyä. Niinpä siis suunta kohti henkilökohtaista helvettiäni; Playa del Inglésiä!

Vaikkei siis Kanariansaaret kuulukaan suosikkipaikkoihini, löytyy sieltä onneksi muutama positiivinenkin puoli: Zara (edullisemmilla hinnoilla), tapakset sekä sangria! Ajattelinkin siis elää seuraavan viikon ihan vain niiden voimalla - siis sekä henkisesti että fyysisesti. Onneksi kohteen "vajavaisuudet" voi tällä kertaa kuitenkin kompensoida ihan mahtavalla porukalla, joten reissusta tulee väkisinkin hauska! Seuraava postaus siis (toivottavasti) aurinkoisesta Inglésistä!

TÄYDELLISESTÄ LISUKKEESTA

Ruoanlaitto on meidän taloudessamme tökkinyt viime aikoina tavallista enemmän. Poikaystäväni halusi kuitenkin viime lauantaina pitkästä aikaa hyvän pihvin (yleensä meillä syödään melko paljon kanaa), joten minun tehtäväkseni jäi keksiä sille jokin lisuke. Päätin pysyä keep it simple -linjalla (koska laiskuus), mutta lopputulos oli siitäkin huolimatta ihan mielettömän hyvä! Niin ja mikä parasta; myös todella helppo tehdä!

"UUNILISUKE"

tomaatteja
valkosipulia
fetaa
oliiviöljyä
suolaa
pippuria
yrttisekoitusta

Levitä uunivuoalle oliiviöljyä ja kokoa siihen haluamasi määrä tomaatteja, fetaa sekä kokonaisia valkosipuleja (kuorineen), joiden yläosasta on leikattu 1/4 osa pois. Kaada päälle vielä oliiviöljyä (itse käytin chilillä maustettua öljyä) sekä lisää suola, pippuri sekä yrttisekoitus.

Paista 180 asteessa noin tunnin verran tai kunnes tomaatit näyttävät nahistuneilta sekä feta kultaiselta.

Tämähän menisi pihvin lisukkeena ihan näinkin, mutta valmistin tomaattien, fetan sekä valkosipulin kaveriksi vielä pienen kulhon couscousiakin (koska maailman helpoin tehdä). Ne sopivatkin todella kivasti yhteen ja couscous teki annoksesta vielä aavistuksen ruokaisamman.

PIENESTÄ POTILAASTA

Pienelle Juti-raukalle kävi inhottava vahinko ja se loukkasi jalkansa hypätessään sohvalta alas. Niinpä meidän ei auttanut kuin suunnata pikapikaa Kuopion Eläinlääkärikeskukseen ja superihanan Viivi-lääkärin hoiviin. Pahaksi onneksi Jutsku vain lämpeää aivan yhtä paljon lääkärikäynneille kuin äitinsäkin, joten tarkastuksesta ei meinannut tulla yhtään mitään. Niinpä se piti lopulta rauhoittaa, jotta jalka saatiin tutkittua kunnolla.

Perusteelliset tutkimukset sekä röntgenkuvat eivät onneksi löytäneet murtumia, joten kyseessä on nivelsiteiden (/-siteen) osittainen katkeaminen. En edes yritä kertoa diagnoosista yhtään sen enempää, sillä itsekin hiukan hysteerisessä tilassa olleena minulta meni lääkärin puheista noin 87% ihan ohi. Nyt Juti joutuu kuitenkin ottamaan seuraavat pari viikkoa todella rauhallisesti ja välttämään pitkiä kävelyitä, riehumista sekä kaikenlaista pomppimista. Niin ja tietysti pieni potilas saa myös särkylääkettä kipuun.

Päivän prioriteetit menivätkin siis ymmärrettävistä syistä uusiksi ja noin miljoona askaretta vaihtui sohvalla makoiluun ja nukutuksesta heräilevän pikkuisen rapsutteluun sekä paijailuun. <3

SUOLAISISTA KINUSKIDONITSEISTA

Koska minun himoni kinuskidonitseihin ei ota laantuakseen, päätin kokeilla leipoa niitä itse. Ne olivatkin yllättävän helppoja tehdä, sillä nämä donitsit valmistetaan rasvassa paistamisen sijaan uunissa. Eli minun ei siis tarvinnut koko ajan pelätä henkeni edestäkään! Ja siitä mausta... Söimme poikaystäväni kanssa molemmat VIISI donitsia parin tunnin sisään eli puhukoot tulokset puolestaan. (Myönnän kyllä, että sen jälkeen oli melko paha olo.)

Googlailtuani melko pitkään hyvää donitsireseptiä, löysin lopulta tämän. Ohje oli siis ihan mielettömän hyvä, joten juuri hankkimani donitsipelti tulee varmasti jatkossakin kovaan käyttöön! Kesä ja pari kokoa isommat biksut - täältä tullaan!

SUOLAISET KINUSKIDONITSIT 

(10-12 kpl) 

0.5 dl rypsiöljyä

1.25 dl piimää
1 kananmuna
1 dl sokeria
0.5 tl suolaa
3 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
0.5 tl soodaa
1 tl vaniljasokeria
1 tl kardemummaa
50 g sulatettua voita

KINUSKIKUORRUTUS

2 dl kuohukermaa
2 dl fariinisokeria
0.5-1 tl suolaa
0.5 rkl voita

Sekoita keskenään öljy, piimä, muna sekä sokeri.
Yhdistä eri kulhossa kuivat aineet ja lisää ne sen jälkeen nesteiden joukkoon. Sekoita ainekset sekaisin vispilällä, mutta älä vaivaa.
Öljyä donitsipelti kevyesti ja laita taikina pakastepussiin. Leikkaa pussin kulmaan pieni reikä ja pursota taikinaa donitsipellin koloihin noin puoleenväliin saakka.
Paista donitseja 200 asteessa noin 8 minuuttia. Valmis donitsi on sen keskeltä kevyesti painettuna kiinteä, mutta pehmeä. Yritä välttää ylipaistamista, sillä silloin ne menettävät mehevyyttään.
Kun donitsit ovat valmiit, voitele ne uunista tulon jälkeen välittömästi voisulalla. Anna jäähtyä.

*** 

Valmista kinuskikuorrutus kun donitsit ovat jäähtymässä. Sekoita kerma sekä fariinisokeri kattilassa ja keitä seosta miedolla lämmöllä noin 20 minuuttia. Sekoittele tasaisin väliajoin.

Kinuski on valmista, kun seos on sakeaa. Sekoita joukkoon vielä voi sekä suolaa (oman makusi mukaan) ja siirrä kattila hetkeksi jäähtymään. 

Kasta varovasti donitsin vaaleampi puoli kinuskiin ja siirrä kovettumaan.

Itse kastoin suurimman osan donitseista kinuskiin melko pian sen valmistumisen jälkeen, joten kuorrutteen pinta jäi hieman kuultavaksi. Jos kuitenkin haluat donitsiin tummemman pinnan, anna kinuskin "kiinteytyä" kattilassa hiukan pidempään. Paksumpi kinuskikerros toki myös lisää makeutta, joten itse pidin enemmän näistä "ei niin makeista" -versioista.

VUOSIPÄIVÄJUHLASTA

Viime viikonloppu oli siis täynnä juhlaa. Perjantai alkoi päiväjuhlalla Jyväskylässä jo puolenpäivän aikoihin, mutta onneksi pääsimme pelipaikoille lentokyydillä. Päiväjuhlan pukukoodi oli smart casual, joten lempparihameeni COS :lta pääsi jälleen kerran käyttöön. Löysin sen kaveriksi vielä kivan "silkkisen" t-paidan Mangosta, joka toi asuun vielä ripauksen enemmän juhlallisuutta. (Toim. huom. alla olevaan kuvaan; korkkarit ja lumihanki yhdistelmänä ei muuten toimi.)

Iltajuhla olikin sitten vielä astetta fancympi ja vaati iltapuvun. Oma nudenvärinen mekkoni löytyi siis viime tipassa Bubbleroomista. Vaikka välillä toki onkin ihan kiva laittautua, eivät tuollaiset arvokkaat juhlat kyllä ole ihan minun juttuni. Tämä johtuu pääosin siitä, että minulla on melko paha möläyttelyongelma. Saatan siis vahingossa sanoa jotakin todella epäsoveliasta pahimpaan mahdolliseen aikaan. En tiedä onko se joku touretten esiaste vai mikä, mutta poikaystäväni ilta sujui siis tälläkin kertaa siinä, kun hän yritti pitää minut kaukana niistä kaikista korkea-arvoisimmista henkilöistä.

PUHDISTAVASTA NAAMIOSTA

Olen tässä viime aikoina hiukan kipuillut ihoni epäpuhtauksien kanssa, joka on kaikin puolin ihan todella ärsyttävää. Minulla on siis pintakuiva sekaiho, joka on ehkä juuri se kaikista ärsyttävin mahdollinen, sillä yritäpä nyt sitten hoitaa järkevästi kahta ääripäätä. On tietyt ihonhoito- sekä meikkituotteet, joista suostun maksamaan tarvittaessa hiukan enemmänkin (mm. meikkivoide, seerumi sekä kosteusvoide), mutta naamiot eivät valitettavasti kuulu siihen ryhmään, sillä nehän pestään pois vain muutaman minuutin käytön jälkeen. (Tai no ainakin ne puhdistavat versiot.) Siitä syystä en siis halua tuhlata niiden hintaan pientä omaisuutta. Tämä L'Oréal Paris Pure Clay Glow Mask  on kuitenkin hinta-laatusuhteeltaan ihan täydellinen, sillä se maksaa vain noin kymmenen euroa!

Clay Glow Maskin sisältämä savi siis puhdistaa ihoa, mutta siinä samalla naamio antaa kasvoille myös ihanaa kuulautta sekä "hehkua". Suosittelen siis lämpimästi kokeilemaan!

P.s. Kokeilin myös saman sarjan Clay Purify Maskia (se vihreä), mutta se oli iholleni aavistuksen verran liian järeää kamaa (en edes tiennyt että sellainen on mahdollista, sillä ihoni ei todellakaan ole sieltä herkimmästä päästä). Tai no ehkä "järeää" on hiukan väärä termi, mutta naamio siis poltteli jonkin verran. Tosin lopputulos oli kyllä tässäkin naamiossa oikein hyvä, eli aion ehdottomasti käyttää loppuun senkin purkin - kuumotuksesta huolimatta!

HUOM! Postausta ei valitettavasti ole tehty yhteistyössä kenenkään kanssa, vaan olen maksanut tuotteen omilla rahoillani.