TSERNOBYLISTÄ

Kuten jo aiemmassa postauksessa kerroin, matkustimme Ukrainaan ihan vain ja ainoastaan päästäksemme vierailemaan surullisen kuuluisassa Tsernobylissä. Ja tämä kaikki siitäkin huolimatta, että vierailu ydinvoimalaonnettomuuden "sydämessä" olisi varmasti hyvin ahdistava sekä surullinen. Ja sitähän se olikin - tosin siinä samalla myös ihan äärimmäisen mielenkiintoinen sekä opettavainen. Varasimme matkamme pari viikkoa etukäteen Chornobyl Tours'lta, jota voimme lämpimästi suositella kaikille retkestä kiinnostuneille. Opas oli hyvin ammattitaitoinen, puhui hyvää englantia ja osasi vastata niihin kaikista kiperimpiinkin kysymyksiin.

Mutta nyt itse siitä retkestä. Tsernobyliin ei pääse ilman passia, joten se on se ihan ensimmäinen asia mikä reissureppuun pitää muistaa pakata! Vaatimuksena ovat myöskin pitkähihainen paita sekä pitkät housut, kuten myös täysin umpinaiset kengät. Tällä halutaan minimoida mahdollisten säteilyhiukkasten (vai mitä ne nyt olivatkaan) tarttuminen ihoon. Ja mitä siihen säteilyyn tulee, niin kenenkään ei pitäisi jättää käyntiä väliin ihan vain sen pelosta! Meillä oli koko ajan mukanamme henkilökohtaiset säteilymittarit, jotka päivän lopuksi näyttivät meidän saaneen samanveroisen säteilyannoksen mitä tulee tunnin verran kestävästä lennosta - ja vietimme yhdellä maailman pahimmista säteilyalueista peräti kahdeksan tuntia!

Kannattaa kuitenkin pitää mielessä, että tämä ei ole se oikea paikka käyttäytyä tyhmästi. Vaikka hylättyjen talojen tavarat tai turma-alueella elävät eläimet vähän houkuttelisivatkin, niihin koskeminen kannattaa ihan oikeasti jättää väliin. Sama koskee myös esimerkiksi laukun laskemista maahan. Alueelta ei nimittäin pääse poistumaan ilman tarkastusta, joka määrittää onko johonkin kohtaan vaatteita tarttunut liian iso määrä säteilyhiukkasia. Jos siis esimerkiksi housut eivät läpäise testiä, ne vain yksinkertaisesti jäävät sinne. Eli Tsernobylin retkelle kannattaa siis varata mahdollisimman huonot päällysvaatteet ja ne kaikista parhaimmat alusvaatteet. (Tähän pieni virnistysemoji, sillä ainakin meidän ryhmämme läpäisi testin ilman minkäänlaisia ongelmia.)

Itselleni ehdottomasti vaikein paikka olikin alueella elävät lukuisat eläimet, jotka kaipailivat kovasti huomiota sekä rapsutuksia. Onneksi oppaamme kertoi paikallisen kanttiinin (kyllä, alueella työskentelee edelleen ihmisiä) emäntien kuitenkin syöttävän kulkukoiria päivittäin. Pääsimme myös itse vierailemaan kyseisessä kanttiinissa, sillä retkeen kuuluva lounas syötiin juuri tuossa kyseisessä paikassa. Söimme siis täysin saman annoksen kuin kaikki alueella työskentelevät ihmisetkin, mikä oli jo pieni elämys sekin.

Ja yllättävää kyllä, turma-alueen vaarallisin kohta ei olekaan itse räjähtänyt reaktori, vaan sen läheisyydessä sijaitseva Red Forest. Räjähdyksen jälkeen tuuli vei nimittäin isoimman osan säteilyhiukkasista juuri tuohon metsään ja vaikka se alkuperäinen metsikkö onkin jo hakattu sekä haudattu vuosiavuosia sitten, on sen tilalle kasvanut edelleen vaarallisen säteilevä. Koko ryhmän säteilymittarit piipittivätkin hurjasti ohittaessamme tuon alueen nopeasti bussilla.

Räjähtänyt reaktori on suojattu suojakuorella.

Kaiken kaikkiaan "retki" oli siis todella onnistunut ja suosittelen sitä ihan kaikille, joita aihe vain vähänkään kiinnostaa! Alueella ei varmasti synny minkäänlaisia ongelmia kunhan vain muistaa pitää järjen päässä sekä noudattaa oppaan antamia tarkkoja turvallisuusohjeita.