Nyt meidän taloprojektimme on
vihdoinkin siinä vaiheessa, että pystyn jo puhumaan asiasta saamatta välittömästi totaalista hermoromahdusta. Prokkiksessa on siis mennyt niin moni asia aivan päin *tähän kirosana*, että kaiken sen stressin jälkeen on pieni ihme, että olemme poikaystäväni kanssa enää missään väleissä keskenämme.
Ostimme siis "avaimet käteen"- periaatteella 96 neliöisen paritalon puolikkaan Vantaalta, sillä halusimme mahdollisimman hyvät kulkuyhteydet lentokentälle. Koska tulimme mukaan projektiin jo todella aikaisessa vaiheessa, saimme vaikuttaa tulevan kotimme pohjapiirrokseen sekä kiintokalusteisiin. Luonnollisesti myös materiaalivalinnat tulevat olemaan täysin oman mielemme mukaiset. (Tai no ainakin siinä määrin kun budjetti antaa periksi...)
Nyt meillä on kuitenkin siis jo seinät pystyssä ja muuttopäiväksi on luvattu vappuaatto! Olen niin järjettömän onnellinen tästä kauan odotetusta edistysaskeleesta, että työmaalla käydessämme poskelleni taisi vierähtää pari liikutuksen kyyneltä. Toki olen myös henkisesti valmistautunut niihin tuleviin takaiskuihin (pakkohan tässä on vielä jonkun asian mennä berssiilleen), mutta niitä pohditaan sitten tilanteen ollessa päällä. Eli enköhän minä tässä kevään aikana vielä muutaman burn outin ehdi saada...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti